Pääsiäisen odotusta

Monta vuotta sitten tein aina pääsiäisen alla iloisia noitia (kilttejä sellaisia) ja on ollut hauska huomata, miten ihmeellisistä paikoista ne tupsahtelevat esille  myöhemmin. Äitini ystävän taloa tyhjentäessämme sellainen roikkui vaatekaapissa ja jossain sellainen oli kellarin seinällä. Itse en ole muistanut omaa eukkoani ottaa esille enää moneen vuoteen, mutta löysin sen taas yhden siivouksen yhteydessä ja myös vanhoja kuvia siitä.

Tässäpä hän, Eulaalia Kenkkunen kenties:

Eukon pää on tehty paperimassasta, samoin kädet, kengät, kahvipannu ja kissa. Säärystimet on neulottu, vaatteet ommeltu ja luuta on tehty koivun oksista.

Nuken vartalo on rakennettu piipunrasseista. Vaatteiden kankaat ovat vanhoja tai jotain pieniä tilkkuja. Hameen olen yleensä tehnyt pyöreästä palasesta, tällä noidalla se on suorakaide, jonka vyötärö on rypytetty.

Paitaa ei välttämättä tarvitse ommella, vaan osat voi kiinnittää nuken päälle myös liimalla. Essu on tärkeä, sitä ei kannata unohtaa, samoin ilman huivia noita-akasta ei tule kunnollista.

Tällä noidalla näyttää olevan tosi häijy ilme. Miten ihmeessä olen osannutkin tehdä siitä noin ilkeän näköisen? Ehkä hän on vain hermostunut ja surullinen, kun kahvipannu on särkynyt säilytyksessä ja kissakaan ei taida olla enää tallella. No, onneksi pääsiäiseen on vielä aikaa ja voin tehdä uuden kissan tai ehkä kokonaisen noidan :-)