maanantai 29. elokuuta 2016

Kehräystä rukilla vihdoinkin

Noin viikko sitten vihdoinkin opettelin rukilla kehräämisen. Istuin alas ihanassa työhuoneessani ja keräsin ympärilleni pussillisen lampaanvillaa, kaksi rukkia, karstat ja muuta rekvisiittaa. Aika tärkeä oli myös puhelimeni, jossa oli Play-kirjasta ostettu kehräyskirja ja tietysti YouTube-videoita. Homma toimi melkein kunnolla, paitsi, että puola olikin väärän kokoinen ja se aiheutti langan sotkeutumista. Toinen rukki taas rikkoutui ja se saa lähteä pajalle vähän ehostukseen...





Mulla ei ensin alkuun ollut yhtään ylimääräistä puolaa, mutta sitten onneksi muistin jossain sellaisia nähneeni. Kiipesin talomme vintille, josta löytyi yksi täysin ehjä ja käyttövalmis rukki ja siinä roikkumassa muutamia varapuolia. Onni on vanha talo täynnä kummallisia asioita. Siitähän se riemu repesi, kun pääsin hurruuttamaan lankaa oikein kunnolla. Täytyy tunnustaa, että olipa ihanaa ja oikein terapeuttista!

Värttinällä kehrätyt langat saavat ainakin toistaiseksi odotella, kun minä vain intoilen rukin kanssa. Tässä muutamia keskiaikamarkkinoilla tehtyjä lankoja:
Vasemmalla pelkkää lammasta, oikealla pelkkää koiran karvaa ja keskellä näiden kahden sekoitusta. Pelkkä koiralanka on aika paksua ja epätasaista, mutta aika hauskan oloista.

Sain myös vihdoin viriteltyä pirtanauhan kummalliseen laitteeseen, jonka joskus pelastin Wetterhoffin poistokasasta. Voi olla, että tuon laitteen avulla pitäisi tehdä lautanauhaa, mutta näköjään pirtakin soveltuu siihen ihan hyvin. Pienen pätkän onnistuin jo kutomaan ja työ sujui ihan kivasti.


Tässä vielä muutama kuva, jossa itse laite näkyy paremmin. 





torstai 18. elokuuta 2016

Korvapuusteja, finnish pulla

Pullan leipominen on yksi vaihtariperheiden tärkeimmistä ja hauskimmista jutuista. Taas tänään paistelimme pullaa italialaisen Martinan kanssa pitkästä aikaa. Hän asui meillä kymmenen kuukautta 2013-14 ja on täällä käymässä poikaystävänsä kanssa.

Pulla on meille suomalaisilla aika itsestäänselvä juttu, mutta muualta tuleville ei niinkään. Se on vähän niin kuin sämpylä, mutta makea, vähän niin kuin omenastruudeli, mutta toisenlainen, vähän niin kuin joulukakku... Kardemummaa, joka on olennainen osa makuelämystä, on aika vaikea löytää mistään muualta kuin Suomesta.



Maistuis varmaan sullekin. Minä vetäisin äsken kolme uunituoretta pullaa latten kanssa, eipä sitten tarvitse välttämättä syödä enää muuta tänään :-)

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Lamppuhelmiä

Tyttäreni valmistui keväällä korulasiartesaniksi ja hänen puolisonsa sisustuslasiartesaniksi. Olen heistä molemmista mielettömän ylpeä <3

Nyt juuri valmistaudumme Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille ja tytär valmistaa viimeisiä helmiä työhuoneeksi viritellyssä vanhassa maitohuoneessa. Minäkin pääsin kokeilemaan elämäni toista kertaa helmenvalmistusta. Ensimmäinen helmi vuosi sitten onnistui paremmin, tällä kertaa lasiin tuli stressi ja helmeen särö. Omaan käyttöön se kyllä kelpaa, varmaan siitä tulee korvis tai joku muu.



Näissä kuvissa puhdistan helmen sisältä eristysainetta, alumiinisilikaattia ja jotain muutakin. Eristysaine estää helmeä tarttumasta metallipuikkoon, jonka ympärille se tehdään.

Eristysaine pitää puhdistaa huolellisesti helmestä, sillä muuten se rupeaa käytön aikana irtoamaan ja valuu ulos ikävänä ruskeana kurana. Puhdistamiseen käytetään timanttiviilaa ja helmi pidetään puhdistamisen aikana veden alla. 

Ennen helmen tekoa puikko kastellaan aina ensin eristeaineeseen, annetaan kuivua ja sitten siihen ryhdytään tekemään helmeä ympärille.

Liekki on 1500 asteinen ja taustalla oleva uuni, jossa helmet jäähdytetään on vain 500 celciusta. Helmet pidetään siellä yön yli ja aamulla niitä voi sitten irrotella ja puhdistaa. 

Yleensä tehdään yksi helmi puikkoon (minulta onnistui sekin juuri ja juuri) mutta taitava tekijä voi tehdä monta helmeä samaan puikkoon. Silloin vain on eristeainetta oltava riittävän pitkällä matkalla. Tässä vielä pari kuvaa tyttärestä helmiä tekemässä.



maanantai 15. elokuuta 2016

Kokille hattu

Ystävän tytär on mainio kokki ja opiskeleekin alaa. Nyt hänelle piti saada pikavauhtia hattu ja sitähän sitten yhdessä virittelimme.

Materiaali oli mustaa puuvillaelastaania. Se on tukevaa ja hyvälaatuista. Ystäväni tahtoi hattuun vielä brodeerauksen taakse tarranauhojen kohdalle ja mielestäni siitä tuli oikein hauska.




Nyt vielä pitäisi viimeistellä toinen hattu ja sen jälkeen tilauksia vastaanotetaan. Tekstiä voi toki vaihtaa :-)

maanantai 1. elokuuta 2016

Hardanger-kirjonta

Kirjontatyöt on mun yksi intohimoni ja opettelen koko ajan uusia tekniikoita. Vanhoista yksi lempitekniikka on revinnäiskirjontoiin kuuluva hardanger-kirjonta, joka on saanut nimensä Norjasta Hardangerin vuonosta. Kirjonta on kulkenut Eurooppaan silkkitietä pitkin ja meillä on luonnollisesti kehitelty sitä uuteen suuntaan.

Ominaista hardanger-kirjonnalle ovat geometriset muodot ja symmetrisyys. Pohjana käytetään palttinasidoksista kangasta ja langaksi sopii helmikirjontalanka,

Tänään työhuoneen laatikoita kaivellessani löytyi lähes valmis hardanger-liina, jota olin suunnitellut joulupöytään. Innostuin pistelemään sitä hetken ja nyt siitä puuttuu enää kolmen pienen neliön viimeistely.



Laitan lisää kuvia, kunhan saan liinan pisteltyä valmiiksi. Nyt se oli niin kovin ryppyinen lojuttuaan laatikossa tiukoilla taitteilla vuosia. Kyllä tästä taitaa joululiina tulla...

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Neuloosin kourissa

Tosi kauan olen neulonut lähinnä vain sukkia ja tumppuja, mutta nyt innostuin Viron villalangasta ja aloitin villapuseron itselleni. Harmikseni vain lankaa on hieman liian vähän (tai aika paljonkin) ja pakko kai lähteä sitä noutamaan Tallinnasta...

Alunperin ajattelin tehdä puseron kahdella värillä, joita yhteensä olisi ollut tarpeeksi. Nyt kuitenkin työn edistyessä en enää pidäkään tuosta yhdistelmästä ja siksi suunnittelen käsityömatkaa. Ihan päivän reissu riittäisi langan hakuun, mutta katsotaan nyt päätetäänkö tehdä myös jotain muuta.

Tässä ensin kuva tekeleestä. Hihat on jo valmiina ja miehustakin aika pitkällä.
Kaikenlaiset palmikot ja pitsikuviot on mun intohimoni, joten niitä tulee neuleisiini ihan väkisin. Mitään ohjetta ei tälle paidalle ole, vain yksi mukavaksi havaittu villatakki ja siitä otan vähän mittoja työn kuluessa.

Ja sitten Tallinna, yksi lempikaupunkini <3 Siellä haluan yleensä aina käydä muutamissa paikoissa ja mielelläni joka kerta tutustun myös johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen paikkaan. Tässä lista suosikkipaikoistani:
  • Kadriorgin puisto on kaunis erityisesti kesällä, mutta muulloinkin siellä on mielenkiintoista käydä. Puiston länsilaidalla oleva kahvila on aivan mainio ja valitettavasti yleensä aika täynnä. Kannattaa varata aikaa puistossa kävelyyn. 
  • Viron modernin taiteen museo Kumu on kuin Suomen Kiasman isosisko. Siellä ei voi vain piipahtaa, sillä aikaa kuluu .kaikkien osastojen kiertämiseen. Näyttelyt ovat yleensä hienoja ja monipuolisia. Lisäksi siellä on aivan mahtava ravintola, joka ei edes ole kovin kallis.
  • Toisella puolella kaupunkia on aivan ihanan ja tunnelmallinen ulkoilmamuseo Vabaõhumuuseum. Siellä on kesäaikaan monissa pirteissä käsityöläisiä tekemässä töitä ja myymässä tuotteitaan.  Alueella voi kävellä tai kopsutella hevosen kyydissä. Siellä on ravintola tai sitten voi hyvin nauttia omia eväitään. Näkemistä riittää niin lapsille, kuin aikuisillekin. 
  • Toompean mäeltä löytyy monta hienoa paikkaa, mutta itse pidän erityisesti Kiek in de kökistä (kurkista keittiöön)  ja sen lähellä sijaitsevista Bastionien käytävistä ja Neitsetornista. Käytävissä olen seikkaillut vain yhden kerran ja niitä käsittääkseni kunnostetaan koko ajan lisää, joten katsottavaa on aina lisää ja lisää. Meidän perhe yleensä nauttii historiasta ja sen vuoksi museot ovat ykköskäyntikohteitamme. 
  • Vanhassa kaupungissa pitää aina päästä käymään Katariina Käikillä ja jos mahdollista, niin menemme syömään siellä sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan Controventoon. Katariina Käik on pikkuinen katu, joka on tarkoitettu vain jalankulkijoille. Siellä on monia ihania pikkukauppoja, ravintoloita ja historiaa. 
  • Kiertelen aina somia pieniä käsityöliikkeitä, mutta jos mahdollista, niin käyn ehdottomasti Karnaluksissa. Sitä ei ulkoa päin tunnista kaupaksi ollenkaan, niin ensin mennään sisälle tavallisen näköiseen kerrostaloon ja siellä soitetaan ovikelloa. Oven takana aukeaa aivan käsittämättömän hieno käsityötarvikkeiden aarreaitta. 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Keskiaikaa kohti

Uskomatonta, mutta totta!! Tämä blogi on kaivettu naftaliinista ja tarkoitus on jatkossa olla aktiivisempi. Aika näyttää, miten käy.

Nyt juuri valmistelen itseäni ja perhettäni Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille ja vähän jännittää, miten onnistuu. Olemme menossa sinne yhdessä ystäväperheemme kanssa ja mukana on lisäksi uusi vaihtarityttösemme Thaimaasta ja parin vuoden takainen vaihtarimme Italiasta poikaystävänsä kanssa. Saa nähdä, miten he siellä selviytyvät. Minä olen tietysti se, joka vääntää pukuja iltaisin töiden jälkeen.

Muutamat vaatteet ovat jo valmiina, mutta vielä on hommaa. Hauskaa on se, että ystäviemme ekaluokkalaisella on jo monta pukua... Ehkä niitä pieniä mekkoja on vain paljon hauskempi tehdä, kuin aikuisten vaatteita.

Pukujen lisäksi väännän tietysti kaikenlaista pientä myytävää. Mun ei onneksi tarvitse olla ihan hirveän ahkera, sillä pääosassa meidän myyntipöydässä on Karoliinan ja Iinan tekemät lasihelmet ja muut lasiset jutut. Yritän kuitenkin keräillä kaikista aiemmin tekemistäni töistä keskiaikaan sopivia ja lisäksi teen erilaisia kierrätysjuttuja paperista ja kankaasta. Pidän myös työnäytöksiä markkinoilla.

Tässä muutamia juttuja, joita aion ottaa sinne myyntiin.  Ensimmäisenä vanhat tutut huopakorut. Näistä tykkään itse aina vaan, toivottavasti myös ostajat. Kierrätystä,  huovutusta ja kirjontaa sekä lisäksi vähän helmiä ja muuta mielenkiintoista. Näiden korujen tekeminen on mulle terapiaa.

Tein tänään myös jonkinlaisen pinon päällystettyjä nappeja. Kierrätystä tämänkin luonnollisesti :-) Kankaina oli käsin kirjottu verhontekele kirppikseltä ja kiiltäviä mallitilkkuja. Huomasin samalla, että pitäisi jossain vaiheessa tilailla uusia nappiaihioita, ne ovat kummallisesti vähentyneet. Isoja aihioita löysin kerran sattumalta kirppikseltä, mutta mieli tekisi ostaa kolmas koko näiden nykyisten 20 ja 34 linjaisten rinnalle.



Olen tehnyt myös melkoisen kasan kirjoja myyntiin. Nyt valmiina on jo yhtä kokoa ja vähän pienempään on myös kansia tehtynä. Niiden tekeminen on tosi kivaa.











Kirjojen lisäksi olen tehnyt pikkuisia rasioita ja purkkeja pahvista ja paperista. Ja tietysti jääkaappimagneetteja.






Tarkoitus on myydä siellä myös käsintehtyä paperia. Viimeksi "paperitehdasta" pyörittäessani tein sitä niin hirveästi, etten ole saanut kaikkea käytettyä. Nyt siis yritän saada varastoa tuhottua...





Rottinkituotteita olen tehnyt aiemmin lähinnä malliksi kursseille, mutta nyt ajattelin, että voisin käyttää rottinkivarastoni ja tehdä myyntiin pieniä koreja ja alustoja. Jotain on jo valmiina ja katsotaan, mitä vielä saan aikaiseksi.



Meidän pöydässä on myynnissä myös työpaikallani tehtyjä puisia käsityövälineitä ja pieniä veitsiä. Pidän myös työnäytöksiä neulakinnastekniikasta, haarukkanyöristä, värttinällä kehräämisestä ja ehkä jostain muustakin. Mielenkiintoista ja vähän jännittävää.






Lopuksi vielä muutama kuva uudesta työhuoneestani. Täällä viihdyn illat, joskus perhe soittelee ja kyselee, että mahtaisinko tulla heitäkin tapaamaan... Toki he ovat aina tervetulleita mun luokse työhuoneelle.