Kehräystä rukilla vihdoinkin

Noin viikko sitten vihdoinkin opettelin rukilla kehräämisen. Istuin alas ihanassa työhuoneessani ja keräsin ympärilleni pussillisen lampaanvillaa, kaksi rukkia, karstat ja muuta rekvisiittaa. Aika tärkeä oli myös puhelimeni, jossa oli Play-kirjasta ostettu kehräyskirja ja tietysti YouTube-videoita. Homma toimi melkein kunnolla, paitsi, että puola olikin väärän kokoinen ja se aiheutti langan sotkeutumista. Toinen rukki taas rikkoutui ja se saa lähteä pajalle vähän ehostukseen...

Mulla ei ensin alkuun ollut yhtään ylimääräistä puolaa, mutta sitten onneksi muistin jossain sellaisia nähneeni. Kiipesin talomme vintille, josta löytyi yksi täysin ehjä ja käyttövalmis rukki ja siinä roikkumassa muutamia varapuolia. Onni on vanha talo täynnä kummallisia asioita. Siitähän se riemu repesi, kun pääsin hurruuttamaan lankaa oikein kunnolla. Täytyy tunnustaa, että olipa ihanaa ja oikein terapeuttista!

Värttinällä kehrätyt langat saavat ainakin toistaiseksi odotella, kun minä vain intoilen rukin kanssa. Tässä muutamia keskiaikamarkkinoilla tehtyjä lankoja:

Vasemmalla pelkkää lammasta, oikealla pelkkää koiran karvaa ja keskellä näiden kahden sekoitusta. Pelkkä koiralanka on aika paksua ja epätasaista, mutta aika hauskan oloista.

Sain myös vihdoin viriteltyä pirtanauhan kummalliseen laitteeseen, jonka joskus pelastin Wetterhoffin poistokasasta. Voi olla, että tuon laitteen avulla pitäisi tehdä lautanauhaa, mutta näköjään pirtakin soveltuu siihen ihan hyvin. Pienen pätkän onnistuin jo kutomaan ja työ sujui ihan kivasti.

 

Tässä vielä muutama kuva, jossa itse laite näkyy paremmin. 

Korvapuusteja, finnish pulla

Pullan leipominen on yksi vaihtariperheiden tärkeimmistä ja hauskimmista jutuista. Taas tänään paistelimme pullaa italialaisen Martinan kanssa pitkästä aikaa. Hän asui meillä kymmenen kuukautta 2013-14 ja on täällä käymässä poikaystävänsä kanssa.

Pulla on meille suomalaisilla aika itsestäänselvä juttu, mutta muualta tuleville ei niinkään. Se on vähän niin kuin sämpylä, mutta makea, vähän niin kuin omenastruudeli, mutta toisenlainen, vähän niin kuin joulukakku... Kardemummaa, joka on olennainen osa makuelämystä, on aika vaikea löytää mistään muualta kuin Suomesta.

Maistuis varmaan sullekin. Minä vetäisin äsken kolme uunituoretta pullaa latten kanssa, eipä sitten tarvitse välttämättä syödä enää muuta tänään :-)

Lamppuhelmiä

Tyttäreni valmistui keväällä korulasiartesaniksi ja hänen puolisonsa sisustuslasiartesaniksi. Olen heistä molemmista mielettömän ylpeä <3

Nyt juuri valmistaudumme Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille ja tytär valmistaa viimeisiä helmiä työhuoneeksi viritellyssä vanhassa maitohuoneessa. Minäkin pääsin kokeilemaan elämäni toista kertaa helmenvalmistusta. Ensimmäinen helmi vuosi sitten onnistui paremmin, tällä kertaa lasiin tuli stressi ja helmeen särö. Omaan käyttöön se kyllä kelpaa, varmaan siitä tulee korvis tai joku muu.

Näissä kuvissa puhdistan helmen sisältä eristysainetta, alumiinisilikaattia ja jotain muutakin. Eristysaine estää helmeä tarttumasta metallipuikkoon, jonka ympärille se tehdään.

Eristysaine pitää puhdistaa huolellisesti helmestä, sillä muuten se rupeaa käytön aikana irtoamaan ja valuu ulos ikävänä ruskeana kurana. Puhdistamiseen käytetään timanttiviilaa ja helmi pidetään puhdistamisen aikana veden alla. 

Ennen helmen tekoa puikko kastellaan aina ensin eristeaineeseen, annetaan kuivua ja sitten siihen ryhdytään tekemään helmeä ympärille.

Liekki on 1500 asteinen ja taustalla oleva uuni, jossa helmet jäähdytetään on vain 500 celciusta. Helmet pidetään siellä yön yli ja aamulla niitä voi sitten irrotella ja puhdistaa. 

Yleensä tehdään yksi helmi puikkoon (minulta onnistui sekin juuri ja juuri) mutta taitava tekijä voi tehdä monta helmeä samaan puikkoon. Silloin vain on eristeainetta oltava riittävän pitkällä matkalla. Tässä vielä pari kuvaa tyttärestä helmiä tekemässä.

Kokille hattu

Ystävän tytär on mainio kokki ja opiskeleekin alaa. Nyt hänelle piti saada pikavauhtia hattu ja sitähän sitten yhdessä virittelimme.

Materiaali oli mustaa puuvillaelastaania. Se on tukevaa ja hyvälaatuista. Ystäväni tahtoi hattuun vielä brodeerauksen taakse tarranauhojen kohdalle ja mielestäni siitä tuli oikein hauska.

Nyt vielä pitäisi viimeistellä toinen hattu ja sen jälkeen tilauksia vastaanotetaan. Tekstiä voi toki vaihtaa :-)

Hardanger-kirjonta

Kirjontatyöt on mun yksi intohimoni ja opettelen koko ajan uusia tekniikoita. Vanhoista yksi lempitekniikka on revinnäiskirjontoiin kuuluva hardanger-kirjonta, joka on saanut nimensä Norjasta Hardangerin vuonosta. Kirjonta on kulkenut Eurooppaan silkkitietä pitkin ja meillä on luonnollisesti kehitelty sitä uuteen suuntaan.

Ominaista hardanger-kirjonnalle ovat geometriset muodot ja symmetrisyys. Pohjana käytetään palttinasidoksista kangasta ja langaksi sopii helmikirjontalanka,

Tänään työhuoneen laatikoita kaivellessani löytyi lähes valmis hardanger-liina, jota olin suunnitellut joulupöytään. Innostuin pistelemään sitä hetken ja nyt siitä puuttuu enää kolmen pienen neliön viimeistely.

Laitan lisää kuvia, kunhan saan liinan pisteltyä valmiiksi. Nyt se oli niin kovin ryppyinen lojuttuaan laatikossa tiukoilla taitteilla vuosia. Kyllä tästä taitaa joululiina tulla...