Piiiiitkästä aikaa käsityökuulumisia ja muisteloita

Tänään kaivoin naftaliinista blogini, joka on jotenkin vain kaiken elämän keskellä jäänyt kokonaan unohduksiin. Nyt on elämässä jonkinlainen murroskohta, sillä 60 vuoden etappi lähestyy, mietin, mikä minusta voisi tulla isona. Yritän löytää ne asiat, joita oikeasti haluan tehdä, mistä minulle tulee hyvä mieli ja mikä olisi sosiaalisesti ja eettisesti kestävää. 

Työpaikallani on menossa YT-kierros ja jokainen meistä luonnollisesti pelkää työnsä puolesta. Jostain merkillisestä syystä itse olen aika rento ja luotan tulevaisuuteen. Mietin, että olen vähän niin kuin kissa, joka aina putoaa jaloilleen, sillä keksin kyllä jotain tekemistä. Vaikka pidän itseäni työllisyys- ja sosiaalialan ammattilaisena, niin todellinen intohimoni on käsityön tekeminen ja opettaminen. Niitä olenkin tehnyt aiemmin enemmän ja nytkin aina kuin vain aika sallii. Kädentaitoihin on tullut entistä tärkeämmäksi osaksi kiertotalous ja ekologisuus, joista tällä hetkellä hankin lisää tietoa opiskelemalla muutamassa paikassa ihan vapaa-ajalla. 

Olen päivittänyt cv:täni ja mietiskellyt, mitä kaikkea osaankaan. Nyt tein CV:stä version, jossa poistin kaiken muun ja jätin vain käsityöläisyyden kannalta oleelliset asiat sinne näkyville, ja siitä tuli silti tosi pitkä. Lisäksi muistan koko ajan listaa päivittäessäni lisää suorittamiani kursseja tai muita tärkeitä asioita. Kasvattamisen sijasta listaa pitäisi karsia, mutta kun se ei ole mahdollista. 

Vanhassa CV:ssä oli luettelo aiheista, joita olen AMK-opintojen aikana opiskellut ja sitä lukiessa tuli heti tosi pätevä olo :-O Muutamia listan töistä en ole juurikaan tehnyt opiskeluajan jälkeen, toisia teen koko ajan ja melkein joka päivä. Alla on tämä lista

• Puhe- ja kirjoitusviestintä 
• Yrittäjyys
• Kestävä kehitys
• Elävän mallin piirtäminen
• Piirustus ja maalaus I
• Kolmiulotteinen sommittelu
• Sommittelu- ja värioppi
• Valokuvaus
• Tuoteviestintä
• Käsityön ja muotoilun filosofia ja etiikka
• Suunnittelun ja valmistuksen perusteet
• Työturvallisuus
• Muotoilun historia
• Taidehistoria
• Kulttuurialan tutkimusmenetelmät
• Elämänkulku
• Luovan ilmaisun perusteet
• Virkistystoiminnan perusteet
• Kommunikointi- ja ryhmätyötaidot
• Terveys ja turvallisuus
• Mosaiikkitekniset materiaalit ja Mosaiikkityö
• Pienoismallit ja puolivalmisteaskartelu
• Paperi- ja pahvityö
• Nahkatyö
• Värjäykset
• Punonta
• Solmeilu
• Keramiikka
• Huovutus
• Asiakastarpeiden arviointi
• Ohjaustoiminnan suunnittelu
• Projektityöskentelyn perusteet
• Ammatillinen kasvu ja asiantuntijuus
• Stressinhallinta ja jaksaminen
• Ryhmän ohjausmenetelmät
• Palvelujen suunnittelu ja evaluointi
• Hallinto ja johtaminen                
• Luovuus, taide ja taito
• Taito- ja taideaineet lapsille ja nuorille
• Taito- ja taideaineet aikuisille
• Syventävien käsityömenetelmien orientaatio
• Kirjansidonnan perusteet
• Kokeileva käsityö
• Kirjonnan soveltavat menetelmät
• Kokeileva korutyö
• Elämästä tarinaksi
• Grafiikan koho- ja syväpainomenetelmät        
• Terapeuttinen kuvataide
• Luova kirjoittaminen
• Pelit ja leikit

Näistä opiskelemistani aiheista osa on selkeästi kädentaito-, askartelu- ja taideaineita ja loput taas ohjausalaa sekä tutkimusta tai sosiaalialaa. Koulutus oli uskomattoman monipuolinen ja itselleni yksi hienoimpia ajatusten herättäjiä oli asiakastarpeiden arvioinnin kurssi. Paljon sain oppia innostamisesta ja luovuuden valjastamisesta käyttöön. 

Liitän tähän postaukseen vielä muutamia kuvia juurikin noista ensimmäisistä AMK-opinnosta eli ohjaustoiminnan opinnosta, joita ei valitettavasti tällä hetkellä pysty amk-tasolla opiskelemaan Suomessa. Onneksi on mahdollista suorittaa Ohjaustoiminnan artesaanin tutkinto muutamissa oppilaitoksissa. 

Ensimmäisessä kuvassa on huovutettu "ötökkä", joka on oikeasti istuinalusta. 

Parissa seuraavassa kuvassa on itse sitomani kirja. 

Tässä kuvassa on soitinrakentamisen kurssin  töitä, joukossa pari  mun tekemää rämistelykonetta. 

Piirtämisen peruskurssin töistä yksi. Piirsimme myös elävää mallia, teimme grafiikkaa ja vaikka mitä. 

Tässä kuvassa värjäyskurssin satoa. Tein ihan valtavan määrän tällaisia eläväpintaisia tilkkuja ja niistä ompelin applikaatiotekniikalla tällaisia sydämiä. 

Tässä valokuvauskurssin satoa, tunnelmakuva rantasaunan nurkalta.

Korukurssilla rakentelin valtavan määrän koruja eri materiaaleista. Tässä kuvassa polymeerimassaa, puuhelmiä ja vahanauhaa. 

Ja vielä viimeiseksi kuva minusta ehkä vuodelta 1988, kun opiskelin vaatturikoulussa. Huomaa punaiset silmälasit ja hieno pörrötukka :-) 

Kehräystä rukilla vihdoinkin

Noin viikko sitten vihdoinkin opettelin rukilla kehräämisen. Istuin alas ihanassa työhuoneessani ja keräsin ympärilleni pussillisen lampaanvillaa, kaksi rukkia, karstat ja muuta rekvisiittaa. Aika tärkeä oli myös puhelimeni, jossa oli Play-kirjasta ostettu kehräyskirja ja tietysti YouTube-videoita. Homma toimi melkein kunnolla, paitsi, että puola olikin väärän kokoinen ja se aiheutti langan sotkeutumista. Toinen rukki taas rikkoutui ja se saa lähteä pajalle vähän ehostukseen...

Mulla ei ensin alkuun ollut yhtään ylimääräistä puolaa, mutta sitten onneksi muistin jossain sellaisia nähneeni. Kiipesin talomme vintille, josta löytyi yksi täysin ehjä ja käyttövalmis rukki ja siinä roikkumassa muutamia varapuolia. Onni on vanha talo täynnä kummallisia asioita. Siitähän se riemu repesi, kun pääsin hurruuttamaan lankaa oikein kunnolla. Täytyy tunnustaa, että olipa ihanaa ja oikein terapeuttista!

Värttinällä kehrätyt langat saavat ainakin toistaiseksi odotella, kun minä vain intoilen rukin kanssa. Tässä muutamia keskiaikamarkkinoilla tehtyjä lankoja:

Vasemmalla pelkkää lammasta, oikealla pelkkää koiran karvaa ja keskellä näiden kahden sekoitusta. Pelkkä koiralanka on aika paksua ja epätasaista, mutta aika hauskan oloista.

Sain myös vihdoin viriteltyä pirtanauhan kummalliseen laitteeseen, jonka joskus pelastin Wetterhoffin poistokasasta. Voi olla, että tuon laitteen avulla pitäisi tehdä lautanauhaa, mutta näköjään pirtakin soveltuu siihen ihan hyvin. Pienen pätkän onnistuin jo kutomaan ja työ sujui ihan kivasti.

 

Tässä vielä muutama kuva, jossa itse laite näkyy paremmin. 

Korvapuusteja, finnish pulla

Pullan leipominen on yksi vaihtariperheiden tärkeimmistä ja hauskimmista jutuista. Taas tänään paistelimme pullaa italialaisen Martinan kanssa pitkästä aikaa. Hän asui meillä kymmenen kuukautta 2013-14 ja on täällä käymässä poikaystävänsä kanssa.

Pulla on meille suomalaisilla aika itsestäänselvä juttu, mutta muualta tuleville ei niinkään. Se on vähän niin kuin sämpylä, mutta makea, vähän niin kuin omenastruudeli, mutta toisenlainen, vähän niin kuin joulukakku... Kardemummaa, joka on olennainen osa makuelämystä, on aika vaikea löytää mistään muualta kuin Suomesta.

Maistuis varmaan sullekin. Minä vetäisin äsken kolme uunituoretta pullaa latten kanssa, eipä sitten tarvitse välttämättä syödä enää muuta tänään :-)

Lamppuhelmiä

Tyttäreni valmistui keväällä korulasiartesaniksi ja hänen puolisonsa sisustuslasiartesaniksi. Olen heistä molemmista mielettömän ylpeä <3

Nyt juuri valmistaudumme Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille ja tytär valmistaa viimeisiä helmiä työhuoneeksi viritellyssä vanhassa maitohuoneessa. Minäkin pääsin kokeilemaan elämäni toista kertaa helmenvalmistusta. Ensimmäinen helmi vuosi sitten onnistui paremmin, tällä kertaa lasiin tuli stressi ja helmeen särö. Omaan käyttöön se kyllä kelpaa, varmaan siitä tulee korvis tai joku muu.

Näissä kuvissa puhdistan helmen sisältä eristysainetta, alumiinisilikaattia ja jotain muutakin. Eristysaine estää helmeä tarttumasta metallipuikkoon, jonka ympärille se tehdään.

Eristysaine pitää puhdistaa huolellisesti helmestä, sillä muuten se rupeaa käytön aikana irtoamaan ja valuu ulos ikävänä ruskeana kurana. Puhdistamiseen käytetään timanttiviilaa ja helmi pidetään puhdistamisen aikana veden alla. 

Ennen helmen tekoa puikko kastellaan aina ensin eristeaineeseen, annetaan kuivua ja sitten siihen ryhdytään tekemään helmeä ympärille.

Liekki on 1500 asteinen ja taustalla oleva uuni, jossa helmet jäähdytetään on vain 500 celciusta. Helmet pidetään siellä yön yli ja aamulla niitä voi sitten irrotella ja puhdistaa. 

Yleensä tehdään yksi helmi puikkoon (minulta onnistui sekin juuri ja juuri) mutta taitava tekijä voi tehdä monta helmeä samaan puikkoon. Silloin vain on eristeainetta oltava riittävän pitkällä matkalla. Tässä vielä pari kuvaa tyttärestä helmiä tekemässä.

Kokille hattu

Ystävän tytär on mainio kokki ja opiskeleekin alaa. Nyt hänelle piti saada pikavauhtia hattu ja sitähän sitten yhdessä virittelimme.

Materiaali oli mustaa puuvillaelastaania. Se on tukevaa ja hyvälaatuista. Ystäväni tahtoi hattuun vielä brodeerauksen taakse tarranauhojen kohdalle ja mielestäni siitä tuli oikein hauska.

Nyt vielä pitäisi viimeistellä toinen hattu ja sen jälkeen tilauksia vastaanotetaan. Tekstiä voi toki vaihtaa :-)

Hardanger-kirjonta

Kirjontatyöt on mun yksi intohimoni ja opettelen koko ajan uusia tekniikoita. Vanhoista yksi lempitekniikka on revinnäiskirjontoiin kuuluva hardanger-kirjonta, joka on saanut nimensä Norjasta Hardangerin vuonosta. Kirjonta on kulkenut Eurooppaan silkkitietä pitkin ja meillä on luonnollisesti kehitelty sitä uuteen suuntaan.

Ominaista hardanger-kirjonnalle ovat geometriset muodot ja symmetrisyys. Pohjana käytetään palttinasidoksista kangasta ja langaksi sopii helmikirjontalanka,

Tänään työhuoneen laatikoita kaivellessani löytyi lähes valmis hardanger-liina, jota olin suunnitellut joulupöytään. Innostuin pistelemään sitä hetken ja nyt siitä puuttuu enää kolmen pienen neliön viimeistely.

Laitan lisää kuvia, kunhan saan liinan pisteltyä valmiiksi. Nyt se oli niin kovin ryppyinen lojuttuaan laatikossa tiukoilla taitteilla vuosia. Kyllä tästä taitaa joululiina tulla...

Neuloosin kourissa

Tosi kauan olen neulonut lähinnä vain sukkia ja tumppuja, mutta nyt innostuin Viron villalangasta ja aloitin villapuseron itselleni. Harmikseni vain lankaa on hieman liian vähän (tai aika paljonkin) ja pakko kai lähteä sitä noutamaan Tallinnasta...

Alunperin ajattelin tehdä puseron kahdella värillä, joita yhteensä olisi ollut tarpeeksi. Nyt kuitenkin työn edistyessä en enää pidäkään tuosta yhdistelmästä ja siksi suunnittelen käsityömatkaa. Ihan päivän reissu riittäisi langan hakuun, mutta katsotaan nyt päätetäänkö tehdä myös jotain muuta.

Tässä ensin kuva tekeleestä. Hihat on jo valmiina ja miehustakin aika pitkällä.

Kaikenlaiset palmikot ja pitsikuviot on mun intohimoni, joten niitä tulee neuleisiini ihan väkisin. Mitään ohjetta ei tälle paidalle ole, vain yksi mukavaksi havaittu villatakki ja siitä otan vähän mittoja työn kuluessa.

Ja sitten Tallinna, yksi lempikaupunkini <3 Siellä haluan yleensä aina käydä muutamissa paikoissa ja mielelläni joka kerta tutustun myös johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen paikkaan. Tässä lista suosikkipaikoistani:

• Kadriorgin puisto on kaunis erityisesti kesällä, mutta muulloinkin siellä on mielenkiintoista käydä. Puiston länsilaidalla oleva kahvila on aivan mainio ja valitettavasti yleensä aika täynnä. Kannattaa varata aikaa puistossa kävelyyn. 
• Viron modernin taiteen museo Kumu on kuin Suomen Kiasman isosisko. Siellä ei voi vain piipahtaa, sillä aikaa kuluu .kaikkien osastojen kiertämiseen. Näyttelyt ovat yleensä hienoja ja monipuolisia. Lisäksi siellä on aivan mahtava ravintola, joka ei edes ole kovin kallis.
• Toisella puolella kaupunkia on aivan ihanan ja tunnelmallinen ulkoilmamuseo Vabaõhumuuseum. Siellä on kesäaikaan monissa pirteissä käsityöläisiä tekemässä töitä ja myymässä tuotteitaan.  Alueella voi kävellä tai kopsutella hevosen kyydissä. Siellä on ravintola tai sitten voi hyvin nauttia omia eväitään. Näkemistä riittää niin lapsille, kuin aikuisillekin. 
• Toompean mäeltä löytyy monta hienoa paikkaa, mutta itse pidän erityisesti Kiek in de kökistä (kurkista keittiöön)  ja sen lähellä sijaitsevista Bastionien käytävistä ja Neitsetornista. Käytävissä olen seikkaillut vain yhden kerran ja niitä käsittääkseni kunnostetaan koko ajan lisää, joten katsottavaa on aina lisää ja lisää. Meidän perhe yleensä nauttii historiasta ja sen vuoksi museot ovat ykköskäyntikohteitamme. 
• Vanhassa kaupungissa pitää aina päästä käymään Katariina Käikillä ja jos mahdollista, niin menemme syömään siellä sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan Controventoon. Katariina Käik on pikkuinen katu, joka on tarkoitettu vain jalankulkijoille. Siellä on monia ihania pikkukauppoja, ravintoloita ja historiaa. 
• Kiertelen aina somia pieniä käsityöliikkeitä, mutta jos mahdollista, niin käyn ehdottomasti Karnaluksissa. Sitä ei ulkoa päin tunnista kaupaksi ollenkaan, niin ensin mennään sisälle tavallisen näköiseen kerrostaloon ja siellä soitetaan ovikelloa. Oven takana aukeaa aivan käsittämättömän hieno käsityötarvikkeiden aarreaitta.